keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Haastattelemassa Silon ja Kaunottaren ompelijoita

Kuka muistaa vielä Silon tahi Kaunottaren tuotemerkit? Kyseiset tehdasompelimothan valmistivat naisten vaatteita 1980-luvun loppupuolelle asti. Päätehtaat olivat Turussa, mutta niiden lisäksi olivat tehtaat myös nykyisen Mynämäen alueella. 

Suomen ja Neuvostoliiton välisen clearing-kaupan ansiosta vietiin valtavia määriä niin naisten kuin miestenkin pukuja Neuvostoliittoon. Silon ja Kaunotar-Tuotteen pukuompelimot Mynämäessä valmistivat pitkiä sarjoja samaa mallia Neuvostoliittoon vietäväksi 1960-luvun lopulta 1980-luvun loppuun. 

Pienten maalaiskuntien, Mynämäen ja Mietoisten (nykyään osa Mynämäkeä), naiset pääsivät näille tehtaille töihin. Tehtaat olivat paikkakunnille merkittävä työllistäjä. 

Mynämäen kotiseutuyhdistys Wirmo-Seura päätti käynnistää 2015 projektin, jossa kerätään tietoa Mynämäen teollisesta perinteestä ja haastatellaan mm. Silon ja Kaunotar-Tuotteen vanhoja työntekijöitä. Haastatteluilla pyritään saamaan tietoa, millaista työnteko on ollut pukuompelimon vaihetyössä vaativissa urakkatyöolosuhteissa. 

Koska olin loppusyksystä käynnistämässä yritystoimintaani, minulta tultiin kysymään, voisinko tarjota osaamistani myös tämän projektin käyttöön. Olin heti kiinnostunut, ja loppuvuodesta pääsinkin aloittamaan haastattelut tuntitöinä muun yritystoimintani ohessa.

Olen haastatellut tehtaiden eri tehtävissä olleita henkilöitä: vaiheompelijoita, prässääjiä, työnjakajia, napittajia, piirtäjiä, malliompelijoita, työnjohtajia, ruokalanpitäjiä ja tehdaspäälliköitä. Haastateltavien ikä on vaihdellut viisikymppisistä yli 90-vuotiaisiin teräsrouviin.

Haastatteluiden tekeminen on ollut äärimmäisen kiehtovaa työtä. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, tarinoista ja perinteen tallentamisesta. Tässä työssä saan joka kerta innostua uuden ihmisen tarinasta ja siitä, miten Suomen teollisuuden kukoistusvaihe ja romahtaminen koskettivat yksittäistä ihmistä maaseudulla. 

Nämä naiset työskentelivät tehtailla silloin, kun itse olin taapero, ja jatkoivat työskentelyä siihen asti, kunnes päädyin opiskelemaan. 1980-luvulla kuulin samankaltaisia tarinoita, koska asuimme aivan paperiteollisuuspaikkakunnan kupeessa, ja äitini kävi töissä Euran Paperissa. Neuvostoliiton kauppa kiehtoi taas sen takia, että päädyin lukemaan yliopistoon venäjää. Toiveet varmasta työpaikasta romuttuivat itsellänikin 1990-luvun alussa, niin kuin näilläkin naisilla, jotka tuolloin joutuivat pohtimaan uudelleen uravalintojaan.

Haastattelutyö on tuonut itselleni lisätaitoja, jotka koen hyödyllisiksi myös Fiinariinan ydinpalveluissa. Käytän Voimaa muistoista -palveluissani samoja menetelmiä, ja aito kuuntelemisen taito on ensiarvoisen tärkeä taito kaikissa palvelutehtävissäni.

2016 kesällä pääsemme nauttimaan projektin tuloksista mm. Wirmo-Seuran näyttelyssä elokuussa. Ja kukapa tietää, jos saamme aikaan myös muotinäytöksen, jossa esitellään Silon ja Kaunottaren vanhoja pukuja. Jos sinulla on näitä pukuja, niin otamme mielellämme niitä lainaan ensi elokuussa. Tänne voi ottaa yhteyttä näissä asioissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rakentavat kommentit ja palautteet ovat lämpimästi tervetulleita!