Tohkeissaan kohkaamista

Tunnetusti toukokuu on tupattu täyteen tapahtumia, työtehtäviä ja toimintaa. Niin on minunkin toukokuunikin.

Helsingin Sanomissa lanseerattiin muutama päivä sitten uusi sosiologinen termi tohkeisuus. Se on hillittömyyttä, yletöntä sosiaalisuutta ja kaikkialle suuntautuvaa energisyyttä. Ihan kuin minä tällä hetkellä säntäilemässä posket innosta hehkuen sinne tänne.

Jutussa kerrotaan, että tohkeissaan tekee työtä vaikka ilmaiseksi. - Kyllä, juuri näin.

Tässä vielä suora lainaus jutusta: "Projektit, kampanjat, freelancerin työt ja keikkaduunit, eihän niitä edes kutsuta pätkätöiksi. Jos on tohkeissaan, ne eivät merkitsekään vain epävarmuutta, vaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia.
Myös työelämän ulkopuolelle jääneille tohkeisuus on tärkeää: sen voimalla saa itsensä liikkeelle." - Juu, just näin.

Tälläkin viikolla olin innoissani maanantaina viimeisessä valokuvaterapian opintoryhmätapaamisessa. Aiheena oli oman elämänhistorian esittely valittujen valokuvien avulla. Minulle päivä tarjosi oivalluksia ja oman elämänhistorian jäsentymistä.

Tiistaina olin Vanhustyön Keskusliiton ystäväpiiriohjaajakoulutuksen viimeisessä opintopäivässä Salossa. Sain todistuksen Ystäväpiiri - yhdessä elämyksiä arkeen -koulutuksesta käteeni, vaikka ryhmänohjauskertoja onkin vielä kolme kertaa jäljellä. Jihuu!

Tänään keskiviikkona olin sote-alan yrittäjän ammattitutkinnon lähiopetuspäivässä Raision aikuiskoulutuskeskuksessa kuuntelemassa innolla omavalvontaan, AVIen ja VALVIRAn lupa- sekä ilmoituskäytäntöihin liittyviä asioita. Ihan oikeasti olin tohkeissani uusien asioiden oppimisesta, vaikka kyse olikin kuivakkaasta byrokratian hallinnasta. 

Huomenna torstaina viimeistelen omaa muistorasiaprojektiani, josta kirjoitan oman jutun hieman myöhemmin. Lisäksi suunnittelen perjantain ystäväpiirin ohjelmaa, jonka tällä kertaa hoidan kokonaisuudessaan itse kahden muun ohjaajan ollessa toisissa tehtävissä. Olen perjantaistakin jo etukäteen tohkeissani, koska ohjelmamme koostuu lempiaiheestani eli murteista. Ryhmäläiset ovat saaneet kotitehtäväksi valita omasta kotimurteestaan kaksi kauneinta ja kaksi kamalinta sanaa. Lisäksi ryhmäämme saapuu yllätysvieras. Jännittävää! Toivottavasti en kohkaa ohjaajan roolissani liikaa. Tästäkin kuulette tuonnempana lisää.

Lauantaina ajelen Sastamalaan muistorasiani tai pikemminkin muistomatkalaukkuni kanssa. Sastamalan opistolla on tuolloin muistorasiakurssin viimeinen päivä. Sunnuntaina sitten saankin nauttia äitienpäivästä perheeni kanssa.

Innostusta, tohkeilua ja kohkaamisen iloa teillekin!