lauantai 21. marraskuuta 2015

Mallimummun 90-vuotissynttäreillä

Viikko sitten pääsin onnittelemaan 90-vuotiasta kummitätiäni. Kummitätini on äitini isosisko ja erittäin läheinen ihminen meille kaikille. Oli ilo ja kunnia päästä juhlimaan merkkipäivää hänen kanssaan.

Olen saanut lapsena ja nuorena viettää hänen kanssaan paljon aikaa. Sain vierailla viikonloppuisin yökylässä hänen luonaan yhdessä toisen sukulaistytön kanssa. Ne viikonloput muistan ainiaan! Mirja-kummitätini hemmotteli meitä herkuillaan. Ikinä en pystynyt syömään niin paljon jäätelöä, kun sitä olisi ollut tarjolla. Saimme valvoa toisessa huoneessa niin pitkään kuin halusimme, kunhan vain muistimme supatella hiljaa juttujamme. 

12-vuotissynttäreilläni 1981: Mirja keskellä ja minä oikealla.
Kummitätini ja minä teimme kumpikin ensimmäisen ulkomaan matkamme yhdessä vanhempieni ja enoni kanssa 1981 Sotshiin. Siihen aikaan maailmasta matkustettiin lomalle usein juuri Mustanmeren rannalle. Minä sain jakaa huoneen kummitätini kanssa. Matka oli jännittävä kokemus meille kummallekin. 

Aikuistuttuani olemme pitäneet yhteyttä, mutta vasta viime vuosina olen ymmärtänyt hänen merkityksensä elämälleni. Onneksi ehdin ja olen voinut kiittää häntä kaikesta antamastaan tuesta. 

Haluan ottaa mallia hänen elämänasenteestaan. Elämä ei ole koetellut häntä silkkihansikkain, mutta siitä huolimatta hän on iloinen ja kannustava. Tyttäreni sanoikin osuvasti, että Mirja on hänen idolinsa! Niin minunkin!

Minä vasemmalla ja Mirja tyttärieni keskellä

Kummitätini suostui myös olemaan yrityskuvieni mallina, ja siinäkin roolissa hän oli aivan loistava! Kuvasimme parin tunnin aikana niin sisällä, ulkona kuin toisessa kohteessakin ja aina hänellä riitti intoa viedä homma loppuun asti. Loistava mallimummu!



Annoimme Mirjalle lahjaksi Ikäinstituutin tekemät Kunnon eväät -voimistelukortit, joissa on 52 eri liikettä vuoden jokaiselle viikolle. Mirja on jo ennestään innokas kotivoimistelija ja toivon, että tuosta lahjasta on iloa hänelle koko vuoden ajan.

90-vuotiaan jalkakin voi nousta näin keveästi.

Minun kummitätini on huipputyyppi. Ottakaamme kaikki hänestä mallia!


tiistai 10. marraskuuta 2015

Jokaisella on oikeus ulkoiluun

Fiinariinan ikäpalveluja suunnitellessani pidin tärkeänä, että ikäihmisten ulkoilun tukemisesta tulee ehdottomasti oma palvelunsa. Palvelu sai nimekseen Yhdessä ulos

Oman ja lähipiirini käsitysten perusteella ympärivuorokautisessa hoidossa asuvat toimintakyvyltään heikkokuntoisemmat henkilöt pääsevät ulos ehkä 1-2 krt viikossa. Joissakin hoivakodeissa vielä harvemmin. Moni kotona asuva iäkäs saattaa olla samassa tai vielä huonommassakin tilanteessa. 

Havahduin tähän tosiasiaan, kun isäni asui 2010-2014 hoivakodissa Satakunnassa. Aluksi hän pääsi ulkoilemaan säännöllisemmin, kun pystyi liikkumaan itsenäisesti rollan avulla muiden ulkoilijoiden kanssa. Aluksi isäni teki "lenkkiä" myös hoivakodin käytävällä. Kun jalka ei enää noussut riittävän ripeään tahtiin, myös ulkoilu väheni. Kun kävin tervehtimässä isääni, kävimme ulkoilemassa. Aluksi lenkit olivat pidempiä, mutta lyhenivät pikkuhiljaa etenevän muistisairauden takia. Isäni oli ollut intohimoinen ulkoilija ja urheilija koko elämänsä. En uskaltanut edes ajatella, miltä tuntui olla monta päivää putkeen sisätiloissa. Päivätoimintaan ei saamani käsityksen perusteella kuulunut minkäänlaista kuntouttavaa tuolijumppaa tai vastaavaa liikuntaa.

Koska asuin noin 70 kilometrin päässä isästäni, en päässyt riittävän usein isääni tervehtimään. Tilanne on varmasti hyvin monelle tuttua ruuhkavuosien tuskaa: työ, teini-ikäiset lapset, harrastukset, omien vanhempien sairaudet ja loppumaton syyllisyyden tunne jostakin. 

Isäni hoivakodin vuorokausimaksuun (esim. vuonna 2010: 122 eur) sisältyi pelkästään vuokra, ateriat ja hygieniapaketti. Olisin nähnyt niin tärkeänä, että vuorokausimaksussa olisi ollut mukana myös kuntouttava toiminta sisältäen säännöllisen ulkoilun. 

(Voisin sivumennen sanoen kirjoittaa monta juttua myös kuntien vanhuspalveluiden suhtautumisesta muistisairaisiin asiakkaisiinsa, kuntien välisestä pompottamisesta asuinpaikka- ja asiakasmaksuasioissa, tavoitehakuisista viranhaltijapäätöksistä, perusturvalautakuntien myötäilevistä päätöksistä ja hallinto-oikeuden loppumattomasta valituskierteestä. Kuinkahan paljon rahaa saadaankaan tuhlattua joka päivä tällaisella menolla? Kerron näistä ehkä myöhemmin, kun viimeisinkin hallinto-oikeuden päätös on nuijittu pöytään. Isäni kuoli jouluna 2014, joten vielä nähtäneen uusi vuosi ennen kuin hänen kaikki asiansa ovat hoidetut.)

Halusin siis löytää ratkaisun pulmaan, jotta isä olisi päässyt useammin ulkoilemaan. Hain ulkoiluystäviä vapaaehtoissektorilta ja etsin yrityksiä, jotka olisivat tarjonneet palvelua vanhusten ulkoiluun. Tuloksetta! Juuri sillä paikkakunnalla ei ollut ratkaisua ongelmaani. 

Olisin ollut valmis maksamaan ulkoilupalvelusta, jotta isäni mieli olisi piristynyt. Samalla olisin keventänyt omaa mieltäni ja vähentänyt hieman syyllisyyden tunnettani. Mielenrauhaansa voi tasoittaa välillä myös rahalla, jos ostamillaan lisäpalveluilla saa iloa ikäihmisen elämään. En tiennyt tuolloin sitäkään, että minä hänen lapsenaan olisin oikeutettu kotitalousvähennykseen hänelle ostetuista palveluista. Jopa hoivakotiin ostettuna tällainen ulkoilupalvelu olisi ollut vähennyskelpoista!

Valtaosa hoitopaikoissa asuvista ihmisistä ei kykene ulkoilemaan omatoimisesti tavanomaisessa ympäristössä. Turvallisuuden vuoksi he asuvat lukkojen takana, joita he eivät itse saa avata. Lopputuloksena heidän ulospääsemisensä on täysin muista ihmisistä riippuvaista. Niin kauan kun mikään säädös ei velvoita takaamaan ulospääsemisen oikeutta, jää tämä asia muiden ihmisten harkinnan varaan.

Tiesitkö, että Suomessa vankien asemaa säätelevässä lainsäädännössä taataan päivittäinen tunnin ulkoiluoikeus? Koska se on laissa, vankiloiden päivittäinen toiminta on suunniteltu niin, että se voidaan toteuttaa. Vankiloissa on oltava ulkoilupihat ja vartijoiden työjärjestelyissä on otettava huomioon vankien tunnin mittainen ulkoilu. Vangeilla ei ole kuitenkaan velvollisuutta ulkoilla.

Koskahan Suomen lainsäädäntöön saadaan aikaiseksi säädös, joka määrää jokaiselle vanhukselle päivittäisen ulkoiluoikeuden?

Kaiken tämän nähneenä Fiinariinan arvoihin on kirjoitettu: Jokaisella on oikeus ulkoiluun!


torstai 5. marraskuuta 2015

Lihaskuntoa mammoille ja papoille

Tiesitkö, että vain muutama prosentti eläkeläisistä liikkuu sekä kestävyys- että lihaskuntosuositusten mukaisesti? Näin kerrotaan mm. Valtion liikuntaneuvoston julkaisussa (2013), jossa linjataan ikäihmisten liikunnan kansallista toimenpideohjelmaa.

Suomessa on vahvaa liikuntagerontologista osaamista, mutta sitä ei näemmä osata tai viitsitä hyödyntää. Ongelmana voi olla myös se, että liikkumisen hyödyt ikäihmisille eivät ole vieläkään yleisesti tiedossa eikä liikuntaa käytetä riittävästi terveyden edistämiseksi varsinkaan iäkkäämpien ihmisten tilanteissa.

Vain pieni osa ikäihmisistä liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Erityisesti voima- ja tasapainoharjoittelu on liian vähäistä. Tämän olen huomannut monen eläkkeellä olevan henkilön kohdalla.

Päätin lähteä hakemaan lisätietoa Ikäinstituutin koulutuksista. Lokakuun lopussa järjestettiin Jyväskylässä  Liikuntaneuvontaa ikäihmisille -koulutus, jossa valaistiin miten ikäihmisten liikuntaneuvonta tulisi järjestää eri sektoreilla. Lähdin hakemaan sieltä uusia menetelmiä ja työvälineitä, joita voisin hyödyntää uusissa palveluissani.

Ajelin innoissani aamuhämärissä Jyväskylään ja illalla takaisin. Auton mittariin tuli kilometrejä 700, mutta se ei laimentanut intoani. Joku voisi sanoa, että hullun touhua, mutta kukapa nyt ei ajelisi hyvän koulutuksen perässä vaikka Jyväskylään?

Päivän aikana sain paljon tietoa liikuntaneuvonnan perusteista ja sisällöstä sekä hyvistä liikuntaneuvonnan toimintatavoista. Tätä tietoutta olin jo ehtinyt kerätä viimeisimmässä projektissani, jossa pilotoitiin työikäisen väeston liikuntaneuvontamalleja Vakka-Suomessa 2012-2014. Sain kuitenkin paljon uutta tietoa, miten 65+-väestön liikuntaneuvontaa sovelletaan eri tavoin eri puolilla Suomea.

Eniten pidin käytännön harjoituksista: Esimerkiksi oman liikuntahistorian tekeminen valokuvien avulla ja siitä kertominen oli todella avartavaa. Lisäksi koin innostavina runsaan materiaalin, joista poimin tähän esimerkiksi Kunnon eväät -liikekortit. Kortit on suunniteltu liikkeiden nimiä ja selostuksia myöten ikäryhmä huomioiden. Korttipakettiin (52 korttia) kuuluu erilaisia voimaa ja tasapainoa kehittäviä liikkeitä. Niitä voi hyödyntää monin eri tavoin, esimerkiksi ikäihmisten liikuntaneuvonnassa, kerhotoiminnassa tai vaikkapa viikon jumppaliikkeenä ateriapalvelun yhteydessä. Paketin hinta on vain 10 eur + postikulut. Ei pitäisi olla rahastakaan kiinni.


Kunnon eväät -korttimalli. Kuva: Ikäinstituutti.

Materiaalia on olemassa todella runsaasti, joten siitä ei liikuntaneuvonnan järjestäminen voi jäädä kiinni. 

Lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua voi helposti sisällyttää arkisiin askareihin vaikka huushollihommien tai hampaidenpesun yhteyteen! Ikäinstituutti tarjoaa netissä yksinkertaisia ohjeita lihaskunnon kohottamiseen kotioloissa. 
Helppoa ottaa käyttöön kotona ja hoivakodeissa! Tässä linkit ilmaisiin jumppaohjeisiin:

http://www.ikainstituutti.fi/…/ter…/ladattavat+jumppaohjeet/
http://www.liikkeellavoimaavuosiin.fi/…/liik…/jumppaohjeita/



Jokainen joka työskentelee vanhusten kanssa, tulisi pikkuhiljaa sisäistää liikunnan merkitys iäkkäille ihmisille. Olivatpa he sitten missä kunnossa tahansa. Kuka tahansa heistä. Voimisteluohjeita löytyy myös vuodepotilaille. Kyse on vain tahdosta.

Fiinariinan Riikka ja Mirja tekemässä tuolijumppaa. Kuva: Miikka Lappalainen.
Minä tahdon levittää tätä ilosanomaa Fiinariinan ikäihmisille suunnatuissa palveluissa. Olkoon sitten kyse vaikka viikottaisesta siivouksesta, niin asiakas pääsee tekemään kanssani hänelle sopivaa liikuntaa: tuolijumppaa, ulkoilua tai kotijumppaa.


Yli 65-vuotiaiden liikuntasuositus: 2,5 tuntia kestävyysliikuntaa reippaasti ja 2 krt viikossa lihasvoimaa ja tasapainoa.  Kuva: UKK-Instituutti.