Verkkoja siellä täällä

Sujuvaan työhön ja yritystoimintaan tarvitaan monenlaista kumppanuutta ja vertaistukea. Kun aloittaa yritystoiminnan, niin kaikenlaiset kärpäset takertuvat kiinni. Olen pyrkinyt seulomaan tiukasti, kenen kanssa kannattaa tavata tai edes keskustella puhelimitse. Kaikkiin ilmaisiin verkostoitumistilaisuuksiin ei kannata osallistua. Pidän erittäin tärkeänä hakea oikeita kumppaneita rinnalle ja verkostoja viemään omaa yritystoimintaa eteenpäin. Helppoa se ei ole, mutta aina kannattaa miettiä kaksi kertaa ennen kuin lahjoittaa aikaansa kaikenmaailman tapaamisiin.

Kävin tutustumassa BNI-verkoston Turku - Åbo -ryhmän myyntikokoukseen. Starttasin auton perjantaiaamuna ennen kuutta ehtiäkseni vierailijan ominaisuudessa Turkuun klo 6.45 heidän aamiaistilaisuuteensa. Tilaisuus eteni johdonmukaisesti ja kurinalaisesti. Sain pitää tilaisuudessa 60 sekunnin hissipuheen. Hyvin meni, vaikka itse sanonkin. 

Kaksi tuntia myöhemmin olin jo matkalla takaisin kotiin myönteisesti yllättyneenä BNI:n toimintamallista. Tämä ei ole mainos. En ole toistaiseksi aikeissa hakea sen jäsenyyttä. Haluan löytää verkoston, joka tuo mukanaan tehokkaasti ympäripyöreiden yhteistyölupausten sijaan konkreettisia kontakteja ja myyntiä. Turussa BNI:llä on kolme eri ryhmää. Aion käydä tutustumassa näihin muihinkin ryhmiin. 

Verkostoituminen ei ole helppoa. Edellisellä viikolla olin käynyt Varsinais-Suomen yrittäjien järjestämässä "verkostoitumistilaisuudessa" teemalla Kohti digitalisaatioa ja olin hieman pettynyt siihen, ettei se tarjonnutkaan varsinaista verkostoitumista. Tilaisuuden paras anti oli Katleena Kortesuon esitys Viisi tapaa saada yritys digittämään. Hän on loistava esiintyjä ja asiantuntija; häneen voi tutustua vaikkapa Ei oo totta -blogin välityksellä.

Kotimatkalla BNI-myyntikokouksesta pohdin omia verkostojani, kumppaneitani ja tukijoitani. Listasin mielessäni, mitkä niistä ovat merkityksellisimpiä omalle yritystoiminnalleni. Tässä listaus omista verkoistani, joita olen laskenut ja kokenut vuoden 2015 aikana:

• Raseko, Timali - järjestää Fiinariinan Riikalle SOTE-alan yrittäjän ammattitutkinnon, ja sen kautta hän on saanut loistavat kurssikaveritsempparit (nykyiset ja tulevat yrittäjät) Minnan, Riitan ja Katin

• Creame eli Susanna - paras graafikko, Fiinariinan nettisivujen tekijä ja oiva ajatustenlukija.

• Annan tilitoimisto - pitää Fiinariinan kirjanpidon aisoissa.

• Puhdas ilo (ent. Kodin Suvi) - paras vertaistuen antaja, Suvi-ystäväni Pohjois-Karjalassa.

• Kuntotimpurit eli Sanna - kumppaniyritys, tarjoaa Fiinariinan verkkoliikuntatuokiot.

• GerTime eli Marjis - kumppaniyritys, tarjoaa Fiinariinan fysioterapiapalvelut.

• PhysioTrainer Hannu Kansanen  - kumppaniyritys, tarjoaa Fiinariinan PT-palvelut.

• Sanatoimisto Hulimaa (Heli Laaksonen) - kumppaniyritys vailla vertaansa.

• Kielikumppani - kumppaniyritys, joka vie Fiinariinan aivan uusille urille.

• Wirmo-Seura - yhteistyökumppani, jonka kanssa Fiinariina on voinut kehittää mm. muistelupalvelua.

• Hyviskahvit-ryhmä - hyvinvointi- ja sote-alan mikroyrittäjien ryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa Turussa. 

Lisää verkkoja on viritelty ainakin neljän mahdollisen uuden yhteistyökumppanin kanssa. Muitakin uusia on harkinnassa, mutta niistä kerron lisää ensi vuoden puolella.

Muistelua muistisairaiden kanssa

Pääsin erääseen muistisairaiden vanhusten hoitoon erikoistuneeseen hoitokotiin ohjaamaan muistelutuokioita. Kun sain vahvistuksen, että pääsen ohjaamaan vanhusryhmää, olin onnesta ymmyrkäisenä. Nimittäin luovan muistelun ohjaus on lempityötäni, joka saa poskeni hehkumaan. Olenhan edelleenkin se sama tyttö, joka pienenä hakeutui mummujen ja pappojen seuraan: Korvat höröllä kuuntelemassa, pullakahveja hörppimässä ja tarinoita kuuntelemassa. Nyt saan tarjota luovan muistelun palveluitani Fiinariina-yrityksessäni. 

Ensimmäisellä kerralla järjestin uudelle ryhmälleni elämyksellisen aamupäivän. 

Teimme aluksi tuolijumppaa ja aivojumppaa. Sitten tutustuimme toisiimme ja muistelimme myönteisen muistelun korttien avulla asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Lopuksi rentouduimme sekä mielikuvamatkailimme. Joku ehti muistelutuokion aikana laittaa rentoutus-cd:ni parempaan korjuun, mutta pärjäsimme mainiosti ilmankin. Pääasia oli, että jokainen sai osallistua omalla tavallaan, ja jatkoimme päiväämme virkistyneinä sekä hyväntuulisina. Päivän bonuksena sain höpistä juttuja venäjäksi yhden asukkaan kanssa sekä löysimme cd:ni sieltä paremmasta korjusta.

Toisella kerralla virkistimme muistia aistimuistin kautta. Päivän teemana oli joulu.

Alkujumppien jälkeen aistimme joulua "tunnustelupussukoiden" avulla. Jokainen sai laittaa kätensä pussiin kurkistamatta sinne ja tunnustella sekä arvata, mitä jouluun liittyvää siellä voisi olla. Pussin sisällä saattoi olla riisiä, joulupalloja, kynttilöitä, piparimuotteja jne. Aina esineiden nimet eivät heti tulleet mieleen, mutta muutamalla alkukirjaimen vinkillä nimet muistuivat mieleen. Mikä riemu syntyikään, kun nimi herui mieleen. Nimen muistaneelle annettiin aplodit.

Lisäksi haistelimme joulua tuoksuttelemalla joulun mausteita. Välillä muistelimme joulunajan kotitöitä, jouluruokia ja itse joulunviettoa. Lisäksi lauloimme joululauluja. Kaikki olivat omilla kyvyillään ja tavoillaan toiminnassa mukana.

Aistiärsykkeillä saatiin kivasti vipinää aivonystyröihin ja ennen kaikkea hyvää mieltä meille jokaiselle! (Ja minulle ne punaiset posket.)

Haastattelemassa Silon ja Kaunottaren ompelijoita

Kuka muistaa vielä Silon tahi Kaunottaren tuotemerkit? Kyseiset tehdasompelimothan valmistivat naisten vaatteita 1980-luvun loppupuolelle asti. Päätehtaat olivat Turussa, mutta niiden lisäksi olivat tehtaat myös nykyisen Mynämäen alueella. 

Suomen ja Neuvostoliiton välisen clearing-kaupan ansiosta vietiin valtavia määriä niin naisten kuin miestenkin pukuja Neuvostoliittoon. Silon ja Kaunotar-Tuotteen pukuompelimot Mynämäessä valmistivat pitkiä sarjoja samaa mallia Neuvostoliittoon vietäväksi 1960-luvun lopulta 1980-luvun loppuun. 

Pienten maalaiskuntien, Mynämäen ja Mietoisten (nykyään osa Mynämäkeä), naiset pääsivät näille tehtaille töihin. Tehtaat olivat paikkakunnille merkittävä työllistäjä. 

Mynämäen kotiseutuyhdistys Wirmo-Seura päätti käynnistää 2015 projektin, jossa kerätään tietoa Mynämäen teollisesta perinteestä ja haastatellaan mm. Silon ja Kaunotar-Tuotteen vanhoja työntekijöitä. Haastatteluilla pyritään saamaan tietoa, millaista työnteko on ollut pukuompelimon vaihetyössä vaativissa urakkatyöolosuhteissa. 

Koska olin loppusyksystä käynnistämässä yritystoimintaani, minulta tultiin kysymään, voisinko tarjota osaamistani myös tämän projektin käyttöön. Olin heti kiinnostunut, ja loppuvuodesta pääsinkin aloittamaan haastattelut tuntitöinä muun yritystoimintani ohessa.

Olen haastatellut tehtaiden eri tehtävissä olleita henkilöitä: vaiheompelijoita, prässääjiä, työnjakajia, napittajia, piirtäjiä, malliompelijoita, työnjohtajia, ruokalanpitäjiä ja tehdaspäälliköitä. Haastateltavien ikä on vaihdellut viisikymppisistä yli 90-vuotiaisiin teräsrouviin.

Haastatteluiden tekeminen on ollut äärimmäisen kiehtovaa työtä. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, tarinoista ja perinteen tallentamisesta. Tässä työssä saan joka kerta innostua uuden ihmisen tarinasta ja siitä, miten Suomen teollisuuden kukoistusvaihe ja romahtaminen koskettivat yksittäistä ihmistä maaseudulla. 

Nämä naiset työskentelivät tehtailla silloin, kun itse olin taapero, ja jatkoivat työskentelyä siihen asti, kunnes päädyin opiskelemaan. 1980-luvulla kuulin samankaltaisia tarinoita, koska asuimme aivan paperiteollisuuspaikkakunnan kupeessa, ja äitini kävi töissä Euran Paperissa. Neuvostoliiton kauppa kiehtoi taas sen takia, että päädyin lukemaan yliopistoon venäjää. Toiveet varmasta työpaikasta romuttuivat itsellänikin 1990-luvun alussa, niin kuin näilläkin naisilla, jotka tuolloin joutuivat pohtimaan uudelleen uravalintojaan.

Haastattelutyö on tuonut itselleni lisätaitoja, jotka koen hyödyllisiksi myös Fiinariinan ydinpalveluissa. Käytän Voimaa muistoista -palveluissani samoja menetelmiä, ja aito kuuntelemisen taito on ensiarvoisen tärkeä taito kaikissa palvelutehtävissäni.

2016 kesällä pääsemme nauttimaan projektin tuloksista mm. Wirmo-Seuran näyttelyssä elokuussa. Ja kukapa tietää, jos saamme aikaan myös muotinäytöksen, jossa esitellään Silon ja Kaunottaren vanhoja pukuja. Jos sinulla on näitä pukuja, niin otamme mielellämme niitä lainaan ensi elokuussa. Tänne voi ottaa yhteyttä näissä asioissa.