Ystäväpiiritoimintaa sosiokulttuurisesti innostaen

Viime jutussani lupasin kertoa ystäväpiiriryhmän ohjauskerrastani, jolloin teemana oli kotimurteet. Olin saanut suunnitella sisällön kokonaisuudessaan itse, koska ohjaajaparini olivat tuona toisissa tehtävissä.

Aloitimme ryhmäkerran kynttilän sytyttämisellä niin kuin aina teemme. Jokainen saa sytyttää vuorollaan kynttilän ja voi halutessaan sanoa jotakin muille ryhmäläisille. Juttelimme hetken edellisen kerran Rauman-retkestä, ja sitten riensinkin yläkertaan hakemaan erästä "unohtunutta juttua", jotta päästäisiin päivän aiheeseen kiinni. Tämä unohtunut juttu  yllätysvieras, murretarinoitsija Aila Vuorinen. Hän oli lupautunut tulemaan ryhmäämme tarinoimaan ja turisemaan "raumavoittosel Laitlan murttel".

Kaikki olivat iloisen yllättyneitä. Tarinatuokio lähti heti käyntiin. Aila luki muutaman tarinan vuonna 2013 ilmestyneestä kirjastaan Mää ja muu. Kirja on täynnä napakoita juttuja eli typistetyi tarinoi. Aila kertoi itsekin yllättyneensä siitä, että hänen tarinoistaan syntyi kirja. Kirjan hauskasta kuvituksesta vastasi tyttärentytär Rosanna Kuivalainen. Ikäihmisten iloksi kirjassa on normaalia suurempi kirjainkoko. 

Aila Vuorisen tyttärentytär Rosanna Kuivalainen ja Aila Vuorinen Kuivalaisen piirtämänä.
Kuva: Sanatoimisto Hulimaa

Aila kertoi meille muitakin tarinoita ja ryhmäläiset kertoivat omia juttujaan. Aila kertoi voittaneensa vuonna 2003 murteella puhumisen Suomen mestaruuden, mikä sekin tapahtui vähän vahingossa.

Tarinahetken jälkeen joimme kahvit ja jatkoimme jutustelua kunkin ryhmäläisen omista kotimurteista ja murteiden merkityksestä.

Jokainen sai laittaa Suomen kartalle oman neulansa, joka osoitti mistä on kotoisin. Ryhmäläiset kertoivat omia lempisanojaan kotimurteestaan kuin myös kamalimpia murresanoja. Tämä oli annettu edellisellä kerralla kotitehtäväksi. Lisäksi jokaisella oli kerrottavanaan sananparsia, sanontoja ja muita vastaavia hauskoja tokaisuja murteella ilmaistuna. Niistä riitti iloa ja naurua koko ryhmälle!

Lempisanoja olivat mm. äite, lahia, paija ja fiini. Kamalia sanoja ryhmäläisten mielestä olivat mm. kyrsä, floska, pyörtänpöllo ja mullismulkku*.

Mieleenpainuvia sananlaskuja olivat mm.: 

• Oikie tulj suu hyvä makuseks ko sai huastaa siu kanssais.
• Vähemä paha sanos äi ko piäne muija ot.
• Jollei pualest ymmär ei kokostakka viissaks tul.
• Ko lapsen synty ja juavuksis kuale, ei tiär et om pahas maailmas käynykkä.

Kyllä meidän ryhmällämme huumorintajua piisaa! 

Lopuksi puhalsimme kynttilän sammuksiin.

Ryhmäkerta onnistui mielestäni erinomaisesti. Ryhmäläiset tutustuivat toisiinsa kielen, murteen ja huumorin avulla, mikä edisti myös ystävystymistä. Sosiokulttuurista toimintaa ja innostamista siis parhaimmillaan!

*Murresanojen merkitys:

kyrsä = leipä

floska= märkä lumi

pyörtänpöllö = siankärsämö

mullismulkku = kuperkeikka