Jokaisella on oikeus ulkoiluun

Fiinariinan ikäpalveluja suunnitellessani pidin tärkeänä, että ikäihmisten ulkoilun tukemisesta tulee ehdottomasti oma palvelunsa. Palvelu sai nimekseen Yhdessä ulos. 

Oman ja lähipiirini käsitysten perusteella ympärivuorokautisessa hoidossa asuvat toimintakyvyltään heikkokuntoisemmat henkilöt pääsevät ulos ehkä 1-2 krt viikossa. Joissakin hoivakodeissa vielä harvemmin. Moni kotona asuva iäkäs saattaa olla samassa tai vielä huonommassakin tilanteessa. 

Havahduin tähän tosiasiaan, kun isäni asui 2010-2014 hoivakodissa Satakunnassa. Aluksi hän pääsi ulkoilemaan säännöllisemmin, kun pystyi liikkumaan itsenäisesti rollan avulla muiden ulkoilijoiden kanssa. Aluksi isäni teki "lenkkiä" myös hoivakodin käytävällä. Kun jalka ei enää noussut riittävän ripeään tahtiin, myös ulkoilu väheni. Kun kävin tervehtimässä isääni, kävimme ulkoilemassa. Aluksi lenkit olivat pidempiä, mutta lyhenivät pikkuhiljaa etenevän muistisairauden takia. Isäni oli ollut intohimoinen ulkoilija ja urheilija koko elämänsä. En uskaltanut edes ajatella, miltä tuntui olla monta päivää putkeen sisätiloissa. Päivätoimintaan ei saamani käsityksen perusteella kuulunut minkäänlaista kuntouttavaa tuolijumppaa tai vastaavaa liikuntaa.

Koska asuin noin 70 kilometrin päässä isästäni, en päässyt riittävän usein isääni tervehtimään. Tilanne on varmasti hyvin monelle tuttua ruuhkavuosien tuskaa: työ, teini-ikäiset lapset, harrastukset, omien vanhempien sairaudet ja loppumaton syyllisyyden tunne jostakin. 

Isäni hoivakodin vuorokausimaksuun (esim. vuonna 2010: 122 eur) sisältyi pelkästään vuokra, ateriat ja hygieniapaketti. Olisin nähnyt niin tärkeänä, että vuorokausimaksussa olisi ollut mukana myös kuntouttava toiminta sisältäen säännöllisen ulkoilun. 

(Voisin sivumennen sanoen kirjoittaa monta juttua myös kuntien vanhuspalveluiden suhtautumisesta muistisairaisiin asiakkaisiinsa, kuntien välisestä pompottamisesta asuinpaikka- ja asiakasmaksuasioissa, tavoitehakuisista viranhaltijapäätöksistä, perusturvalautakuntien myötäilevistä päätöksistä ja hallinto-oikeuden loppumattomasta valituskierteestä. Kuinkahan paljon rahaa saadaankaan tuhlattua joka päivä tällaisella menolla? Kerron näistä ehkä myöhemmin, kun viimeisinkin hallinto-oikeuden päätös on nuijittu pöytään. Isäni kuoli jouluna 2014, joten vielä nähtäneen uusi vuosi ennen kuin hänen kaikki asiansa ovat hoidetut.)

Halusin siis löytää ratkaisun pulmaan, jotta isä olisi päässyt useammin ulkoilemaan. Hain ulkoiluystäviä vapaaehtoissektorilta ja etsin yrityksiä, jotka olisivat tarjonneet palvelua vanhusten ulkoiluun. Tuloksetta! Juuri sillä paikkakunnalla ei ollut ratkaisua ongelmaani. 

Olisin ollut valmis maksamaan ulkoilupalvelusta, jotta isäni mieli olisi piristynyt. Samalla olisin keventänyt omaa mieltäni ja vähentänyt hieman syyllisyyden tunnettani. Mielenrauhaansa voi tasoittaa välillä myös rahalla, jos ostamillaan lisäpalveluilla saa iloa ikäihmisen elämään. En tiennyt tuolloin sitäkään, että minä hänen lapsenaan olisin oikeutettu kotitalousvähennykseen hänelle ostetuista palveluista. Jopa hoivakotiin ostettuna tällainen ulkoilupalvelu olisi ollut vähennyskelpoista!

Valtaosa hoitopaikoissa asuvista ihmisistä ei kykene ulkoilemaan omatoimisesti tavanomaisessa ympäristössä. Turvallisuuden vuoksi he asuvat lukkojen takana, joita he eivät itse saa avata. Lopputuloksena heidän ulospääsemisensä on täysin muista ihmisistä riippuvaista. Niin kauan kun mikään säädös ei velvoita takaamaan ulospääsemisen oikeutta, jää tämä asia muiden ihmisten harkinnan varaan.

Tiesitkö, että Suomessa vankien asemaa säätelevässä lainsäädännössä taataan päivittäinen tunnin ulkoiluoikeus? Koska se on laissa, vankiloiden päivittäinen toiminta on suunniteltu niin, että se voidaan toteuttaa. Vankiloissa on oltava ulkoilupihat ja vartijoiden työjärjestelyissä on otettava huomioon vankien tunnin mittainen ulkoilu. Vangeilla ei ole kuitenkaan velvollisuutta ulkoilla.

Koskahan Suomen lainsäädäntöön saadaan aikaiseksi säädös, joka määrää jokaiselle vanhukselle päivittäisen ulkoiluoikeuden?

Kaiken tämän nähneenä Fiinariinan arvoihin on kirjoitettu: Jokaisella on oikeus ulkoiluun!