Hyvältä näyttää, mutta monenlaisia vaiheita olen käynyt läpi, vaikkei yritystä ole vielä olemassa.
Aloitin SOTE-alan yrittäjän ammattitutkinnon suorittamisen tammikuussa, mikä on johdattanut minut oivallisesti kulkemaan oikeaa polkua. Kurssilaisten joukosta olen saanut kaksi hengenheimolaista: Minna ja Riitta ovat parhaita konsulttisparraajatsemppaajavertaistukijoita mitä ikinä vaan voi toivoa. Toinen heistä käynnistää yritystoiminnan kesän aikana ja toisella on toiminnassa oleva Hyvinvointiklinikka Sentire Oy. Olemme tavanneet, soittaneet ja meilailleet viikoittain. Lisäksi vanha työkaverini Joensuun ajoilta, Toivolan Suvi, on aina tukenani. Suvilla on mahdottoman fiksu yritys, Kodin Suvi Oy. Kiitos teille kaikille!
Olen perehtynyt alaan lukemalla monenlaista aineistoa niin netistä kuin paperiltakin, olen kirjoittanut liiketoimintasuunnitelmaa, olen tehnyt vapaaehtoistyötä "alan töissä", olen tavannut asiantuntijoita, osallistunut kursseille, koulutuksiin ja tapahtumiin sekä tutkinut alalla toimivia yrityksiä. Vihreäkantinen muistivihkoni tursuaa ajatuksia ja ideoita. Ei ihme, että toisinaan tulee tietoähky ja turtumus innostuksen sijaan. Välillä pitää muistaa sulkea läppäri, kirjat ja ajattelu. Kun muistaa hengähtää ja tehdä ihan jotakin muuta edes yhden päivän viikossa, niin jaksaa paremmin. Uusia asioita pitää hämmentää ja hauduttaa, jotta palaset loksahtavat kohdalleen.
Tähän mennessä olen ehtinyt käsitellä henkilökohtaista visiotani yrittäjänä, ammatillista osaamistani ja tulevan yritykseni toimintaympäristöä, missiota, arvoja ja visiota. Lisäksi olen pohtinut yritykseni asiakkuuksia, palvelukonseptia, tuotteistamista, muista erottumista, ansaintalogiikkaa, markkinointia ja myyntiä. Eikä tässä vielä kaikki. Olen miettinyt yrityksen visuaalista ilmettä, nimeä, yhtiömuotoa, rahoitusta, kotitalousvähennyskelpoisuutta, palvelusetelituottajuutta, omavalvontasuunnitelmaa, laatujärjestelmää, vastuuvakuutuksia ja yrityksen alkuhankintoja. Olen käynyt katsomassa toimistotiloja Turun keskustassa ja vertaillut niiden hintatasoja. Olen tarkastellut alalla toimivan työvoiman kustannustasoa ja suunnitellut yrityksen laajentumista. Kyllä, laajentuminen on jo nyt mielessäni, vaikken ole aloittanutkaan.
Tärkeintä on kuitenkin rajata ja selkeyttää koko ajan. Loputon tutkiskelu ja pohdiskelu ei johda mihinkään. Pitää ottaa ensimmäiset askeleet ja arvata paras lähtötilanne. Sen jälkeen palveluja muokataan asiakkaiden tarpeiden mukaan.
Ensi viikolla suljen Hulvaton huusholli -verkkokaupan ja saan yhdelle asialle pisteen. Harjoitteluyrittäjyys on kohta taakse jäänyttä elämää. Keskiviikkona suuntaan askeleeni Turun yrityspalvelukeskus Potkuriin liiketoimintasuunnitelmani kanssa.
Opiskelusi ei voisi osua parempaan aikaan. Olen itse nyt ollut kahdella luennolla,jossa käsitellään vanhuksen kotona pärjäämistä pidempään kevyillä avuilla. Apu voi olla lyhytaikaisempaa kuin perinteinen kotisairaanhoito. Jos vaikka kaihileikkauksen jälkeen tarvitsee enemmän henkistä uskallusta taas ulkoilla tai muuta virkistystä jostain tulehduksesta toipuessa. Ettei vanhus jää kotiinsa jumittamaan vaan uskaltaa vaikka jatkaa ennen mielekästä harrastusta. Kotisairaanhoidolla ei ole resursseja tällaiseen toimintaan. Olisi hienoa jos näin saataisiin vanhuksen kunto pysymään sellaisena ettei jonkun suht pienen vaivan vuoksi aleneva kunto vie hoivaosastolle.
VastaaPoistaKiitos rohkaisevista ja kannustavista sanoistasi.
PoistaOlet ihan oikeassa: Kuinka moni vanhus onkaan jumiutunut kotiinsa tällaisissa muutostilanteissa? Jokaisella ihmisellä on oikeus ulkoiluun, elämyksiin ja ennen kaikkea tulla kohdatuksi!