Uusi polku

Tervetuloa uuteen blogiini! 
Kirjoitin aiemmin Hulvaton flikka -blogia, mutta nyt on aika siirtyä uusiin aiheisiin ja sen myötä uuteen blogiin. Blogini ilme on toistaiseksi vähän hailakka, niin kuin puhdas paperi, mutta siihen saadaan värejä, kunhan asiat kypsyvät vielä hieman aikaa.

Viisi kuukautta sitten olin (työ)elämäni risteyskohdassa, mistä kirjoitin Hulvaton flikka -blogissani lokakuussa 2014. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä, ja epätoivoinen tilanne oli jatkunut jo puoli vuotta. Päädyin samaan aikaan ura- ja keski-iän  kriisiin. Puntaroin edessä olevia mahdollisia ratkaisuvaihtoehtojani. Listasin ne silloin näin:
a) Kouluttautua uuteen ammattiin
b) Hakea töitä pääkaupunkiseudulta ja muuttaa pois maaseudulta
c) Hakea töitä ulkomailta ja muuttaa pois Suomesta
d) Työllistää itsensä yrittäjänä
e) Jatkaa työnhakua
f) Ryhtyä down-shiftaajaksi/leppoistajaksi 

Kaikkia näitä vaihtoehtoja mietin yhdessä perheeni kanssa. Jatkoin työnhakua ja jatkoin fundeeraamista. Pohdiskelu oli äärimmäisen tärkeää, koska se avasi minulle uuden, ennalta-arvaamattoman polun, mitä olen lähtenyt innostuneena tutkimaan.

Syksy ilman merkityksellistä tekemistä tuntui ahdistavalta ajatukselta. Onnistuin kuitenkin järjestämään itselleni mielekästä tekemistä: pääsin järjestelemään Heli Laaksosen Perunannostokiertueen Mynämäen keikkaa, koska toimin järjestävän tahon, kotiseutuyhdistys Wirmo-Seuran, sihteerinä. Lisäksi sivutoiminen Fiinariina-yritykseni osallistui Turun kirjamessuille. Tekemistä periaatteessa riitti, mutta... 

Lokakuussa huomasin paikallislehdestä ilmoituksen Lounais-Suomen avustajakeskuksen vammaisavustajakurssista, johon innostuin osallistumaan, koska halusin tehdä jotakin enemmän hyödyllistä ja merkityksellistä. Kurssista sainkin sitten kipinän vapaaehtoistyöhön. Soitin paikallisen SPR:n ystävätoiminnan vastuuhenkilölle ja kysyin, tarvittaisiinko uusia vapaaehtoisia. Sain heti ystäväkseni yli 90-vuotiaan rouvan, jota olen käynyt marraskuusta alkaen tapaamassa lähes joka viikko. Olen saanut vapaaehtoistyöstä tärkeää sisältöä elämääni ja se tukee myös taivallustani uudella polulla.

Pohdiskeluni ollessa syvimmillään, purin tuntojani myös yrittäjäystävälleni. Hän kannusti minua etsimään vahvuuksiani sekä tekemään kutsumus- ja miellekartan Lauri Järvilehdon Upeaa työtä -kirjan ja -blogin oppien mukaan. Tein harjoituksia ja koin melkoisia ahaa-elämyksiä. Tiesin tulleeni oikean polun alkupäähän. Tunsin, miten innostuksen puna hehkusi koko kropassani! Tiesin, että polku olisi mutkikas ja monivaiheinen. Pääasia itselleni oli kuitenkin, että tiesin, mikä on suuntani. Tuumasta toimeen!

Moni tehty ja koettu asia elämässäni loksahti kohdilleen, kun tajusin, mitä oikeasti halusin tehdä. Tiesin vihdoinkin kohdanneeni kutsumukseni: Haaveeni on ryhtyä yrittäjäksi vanhustyöhön.

Seuraavaksi tajusin, että minun pitäisi saada lisävalmennusta, uskoa itseeni ja uskottavuutta myös muiden silmissä. Lähihoitajan tai terveydenhoitajan opintoihin en kuitenkaan haluaisi tässä vaiheessa hakeutua. Gerontologian perusopinnot kiinnostaisivat avoimessa yliopistossa.

Surffailin netissä ja etsin vaihtoehtoja. Ensimmäisenä ja kiinnostavimpana löysin Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiriohjaajakoulutuksen, joka järjestettäisiin Salossa 2015 tammikuusta alkaen. Hain koulutukseen, koska se vakuutti minut toimivuutensa ja menetelmiensä ansiosta. Lisäksi koulutus olisi sivutoimista. 

Pääsin koulutukseen mukaan, ja nyt minulla on jo viidestä lähiopetuspäivästä kolme takana ja ohjaan kahdeksan vanhuksen ryhmää yhdessä kahden kokeneen ohjaajan kanssa toukokuun loppuun asti. Kyse on psykososiaalisesta ryhmätoiminnasta, jolla lievitetään ikäihmisten yksinäisyyttä. Ammennan valtavasti oppia tästä vapaaehtoistyöstä ja nautin ryhmänohjaamisesta. 

Jatkoin vaihtoehtojen tutkimista edelleen ja löysin vuodenvaihteessa Raision seudun koulutuskuntayhtymä Rasekon aikuiskoulutuksesta sote-alan yrittäjän ammattitutkinnon, joka alkaisi 2015 vuoden alussa. Innostuin taas valtavasti ja laitoin heti postiin kyselyn, mahtuisinko vielä mukaan. Mukaan mahtui, mutta jännitysmomentti opintojen aloittamisluvasta säilyi kuukauden ajan, kunnes sain TE-toimistosta vihreää valoa opiskeluiden sivutoimisuudesta.

Sote-alan yrittäjän ammattitutkinto-opintojen lähipäiviä on kerran kuussa vuoden 2016 keväälle. Koulutus on erittäin ammattitaitoista ja inspiroivaa. Ajoituksellisesti se on minulle ihan paras, ja aikuisopiskelijaryhmän vertaistuki on vertaansa vailla!

Olen saanut yhdistää opintoihini myös kotityöpalveluiden ammattitutkinnoista osioita, mm. Palveluja kotiin -passin. Etenen omassa kiivaassa aikataulussani ja pyrin saamaan toukokuun 2015 loppuun oman liiketoimintasuunnitelmani valmiiksi. Se on ammattitutkinnon päätuotos, mutta aion osallistua kaikkiin lähipäiviin, vaikka käynnistänkin yritystoimintani jo loppukesästä.

Olen aloittanut kaiken muun ohessa opinnot myös avoimessa yliopistossa. Suoritan Terveyttä ja hyvinvointia valokuvista -opintokokonaisuutta Turussa.  Seuraavaksi haluaisin paneutua luovan muistelutyön menetelmiin. Muisteluohjaajan koulutus voisi olla hyödyllinen kokonaisuus. Yhtäkkiä uuden oppiminen ja opiskelu onkin aivan mahtavaa!

Saatte nyt mahdollisuuden seurata tätä polkuani minun kanssani. Jännittävää kokea, mihin se vie meidät. Olen jo hypähtänyt urastani pois ja päässyt lentoon!